tiistai 11. marraskuuta 2014

Kotielämää

Milloinkahan nämä arkiviikot alkavat rullaamaan ihan omalla painollaan? Nyt kun äitiyslomaa on takana reilu viikko, ei tunnu vielä yhtään omalta jutulta herätä aamulla ja vain olla kotona. Vaatii todella ponnisteluita ettei aamut mene samaan tyyliin kuin töissäkäydessä niinä aamuina kun ei tarvinnut töihin mennä: viikonloppuaamuina nukuttiin pitkään ja heräiltiin hiljakseen. Tai toinen meistä aikuisista heräsi lasten kanssa vuorotellen, toinen sai nukkua niin pitkään kuin halusi. Nyt sama ei onnistu. Lapset tarvitsevat tietenkin omat rytminsä, ja kun he herää, minun pitää myös nousta ja alkaa päivän touhuihin. Aamu-unisena se ei ole mikään minun päivän kohokohta.. Jokatapauksessa nyt on huomattavasti mukavampaa kuin työaamuina. Lapset on onneksi aina helppoja aamuisin, päiväkotiaamuina he olivat aina mielellään lähdössä. Nyt kun ei tarvitse herätä kellon kanssa, aamupala syödään heti kun herätään ja sen jälkeen lähdetään ulos kunhan on pedit pedattu ja päivävaatteet vaihdettu. 


Olen huomannut että jostain syystä on ollut hermot koetuksella vähän koko ajan. Nyt kun pitäisi olla riemuissaan alkaneestä äitiyslomasta (en olisi millään jaksanut töissä käydä) niin eipä mennytkään niinkuin olin ajatellut. Toki tämä muutto tuli aika nopeasti loppujenlopuksi, ja se on vienyt hurjasti energiaa. Lapset on pitänyt olla mukana esim. vanhan kodin siivouksissa, ja senhän tietää miten huonosti tuollaiset pikkuiset touhuajat viihtyy typötyhjässä asunnossa.. Koko viime viikko oli joka päivä jotain muuttohässäkkä, ja tyttöparka ei esimerkiksi päässyt kertaakaan ulos leikkimään. Tänään pääsi pitkästä aikaa. Siinä on sitten kiukuteltu puolin ja toisin. :D pojan hoitoon vieminen kestää paljon kauemmin kuin olin ajatellut, kolmena aamuna viikossa lähdetään vähän kahdeksan jälkeen kotoa ja me tytön kanssa ollaan takaisin vasta vaille kymmenen. Onneksi joulukuussa ei tarvitse enää busseja odotella kun poika jää kokonaan kotiin. Jospa tämä tästä tasoittuu kun saadaan rytmit kuntoon ja uusi koti alkaa tuntumaan tutulta meille kaikille! :)

Ei kommentteja: